Perjantaina lähdimme matkaan kohti Tallinna Arjan ja Eskon kanssa kera neljän mittelin. Hieman jännitti, mitä Niki ja Aatu toisistaan tuumaa mutta onneksi tulivat heti mainiosti toimeen keskenään. Yöksi menimme pieneen Lillekula Bron -hotelliin, joka oli oikein mukava pieni hotelli. Mittelimme sulattivat heti vastaanoton tätin sydämen, oli aivan myyty meidän koiruleistamme.

Lauantaiaamuna sitten kukonlaulun aikaan ylös ja kohti Kalev Staadiumia näyttelypaikalle. Mittelit alkoivatkin sitten "het uamusta" eli ysiltä alkoi. Ensin kehässä Nappi, jolle punainen. Sitten jännitys tiivistyi kohti muunvärisiä, Niki kun edelleen täysi arvoitus. Ennen kehää tosin alkoi toivon kipinä viritä, kun kolmen ihmisen tutkinnoissa antoi räplätä ihan tyynesti hampaita.

Kehään siis Niki kasvattajansa Eijan kanssa. Tuomari tosin oli sitä mieltä, että Niki on aivan liian korkea ja mittasikin sen ensin 42-senttiseksi ja sitten 40-senttiseksi. Aikansa Eija väitteli tuomarin kanssa ja sitten lappuun tuli merkintä, että "ylärajalla" ja Nikille punainen nauha. Olimme todellakin tyytyväisiä, kun sai tuloksen ja käyttäytyi pöydällä aivan moitteettomasti, vaikkei mittauksesta kovin tykännytkään. Myös Aatulle punainen.

Sitten Hipun vuoro ja jännitys tiivistyi kierros kierrokselta, Hipulle vaaleanpunainen ja luokkavoitto. Paras uros -kehässä sijoitti nelosen ja kolmosen melko nopeasti mutta pyöritteli Hippua ja Lumoa vielä pari ylimääräistä kierrosta ja lopulta valitsi Hipun YKKÖSEKSI! Hippu siis Eestin Voittaja -09, sert, cacib. Samalla Hipusta tuli Eestin muotovalio. ROP-kehässä Hippu VSP. Vitsi mikä fiilis Cool

Sitten Tallinnaan syömään ja vähän shoppailemaan ja kohti satamaa kysymään, josko pääsisimme aikaisempaan lauttaan. Varattuna meillä oli vasta klo 21 lähtö. Tilaa oli mutta kiirusta meinasi tulla, kun aikaa auton laivaan ajamiseen oli peräti 4 minuuttia. No, kerkesimme kuin kerkesimmekin ja kotiuduimmekin sitten jo klo 16. Ja kuten arvata saattaa, tulli pysäytti meidät Helsingissä ja tutkivat sitten samalla myös koirien passit ja sirut, jotka muuten olivatkin kunnossa paitsi Arjan Aatulla olikin yllättäen eri siru niskassa kun rekkariin oli merkitty. Oli sitten Eijalla pentuja rekatessa menneet sirut ja laput ristiin, tosi mukavaa. Nyt onkin Arjalla sitten Eijan kanssa selvitettävä sirusotku ennen seuraavaa reissua. Voihan rähmä. Onneksi kävi selville Helsingin tullissa eikä jossakin muussa maassa.

Mutta siis kaikenkaikkiaan aivan mahtava reissu ja tulos todellakin aivan järisyttävä, meidän pikku Nakumarsu EEV-09!!!!