Sunnuntaiaamuna starttasimme Kotkaan näyttelyyn, ja tulos siellä oli odotettu eli EH tuli. Talvitie kun ei Jekusta sitten vieläkään tykännyt... Tosin Jekkukaan ei suostunut sitten millään seisomaan sekuntia kauempaa, heti vain hanuri maahan. No, eipähän ole ainakaan ilmoitettu turhaan seuraaviin näyttelyihin. Reissusta oli myös se hyöty, että Ella kyseli Jekkua sulhoksi omalle bläkkärinartulleen loppukesäksi.

Näyttelystä jatkoimme matkaa Haminaan Sirun luokse Jekun pentusia katsomaan, ja voi vitsi, mitä marsuja olivat! Ihania, kun kaikki erivärisiä. Kuvia Nea otti vaikka kuinka paljon, pitänee perustaa oma kuvakansio niistä jonnekin palvelimelle.

Kotiin päästyämme oli ihan pakko ottaa päikkärit, sen verran rankka viikonloppu oli jo takana tässä vaiheessa.

Illalla sitten vielä kahdeksan jälkeen ajoimme Nöykkiöön Hipun tyttiksen luo ja astutus onnistui taas hienosti. Hippu ei paljoa aikaillut, vaan kävi kimppuun. Leea on kyllä melkoinen palovaroitin kun piippaa niin kovasti astutuksessa. Sen jälkeen Leea saikin sitten melkoisen hepulin, kuulemma saa sellaisen vain silloin kun on todella aivan älyttömän mielissään. Nea otti pariskunnasta paljon kuvia, pitää niitäkin lisäillä kun saa siirrettyä kamerasta.

Maanantaiaamuna saimmekin sitten Miialta uutisia Kodasta; sirutettu ja todettu terveeksi ell tarkissa. Pallit ei tosin vielä kaikilla pennuilla paikoillaan mutta eihän ne vielä tässä vaiheessa olekaan välttämättä (5 vkoa). Kodan väri kuulemma edelleen tummunut, joten hyvältä näyttää. Ovat kuulemma erittäin rauhallisia pentuja kaikki. Hah hah, kyllä varmaan Kodakin oppii meillä pian talon tavoille ja riehuu samalla lailla kuin nämä muutkin täällä. Nyt enää pari viikkoa pitkää odotusaikaa jäljellä.

Onkin ollut melko tapahtumarikas alkukesä; kaikki pojat käyneet misujen luona, Hipusta Eestin voittaja ja uusi pentu tulossa taloon. Huh huijaa, harvoin näin paljon tapahtuu kivoja asioita!