Kodalla alkoi Hesingin Kennelpiirin pentukurssi  ja koska osuu Nikin kurssin kanssa päällekkäin, sinne Kodan kanssa Nea. Hieman kyllä kauhistutti, kuinka paljon herra räksyttää siellä, sille kun on nyt iskostunut sellainen "mukava" tapa, että kun jotakin kovasti halutaan, kokeillaan saada se räksyttämällä. Mutta uni seis, ei onnistu! No, oli sitten yllättänyt kaikki olemalla aivan hiljaa ja ottamalla kovasti kontaktia. Ei ollut kuitenkaan ollut riemusta kiljuen menossa kouluttajaa  katsomaan, kun oli käynyt moikkaamassa, vaan seissyt ennemminkin jännittyneenä ja korvat oli pudonnu päähän kiinni littuun. Olivat opetellet Nean protesteista huolimatta istumaan mutta käsky tulee aina ohjaajan ollessa kyykyssä (ainakin niin kauan kun seisominen käskystä onnistuu), ettei pikku-poika mene ihan ulalle... Niin, ja hauskaa oli ollut, kun Koda oli luoksetulossa pinkaissut niin kovaan vauhtiin, ettei ollut kerennyt pysähtyä Nean kohdalla, vaan suhahti ohi parin metrin päähän kääntymään, ja sitten vasta täysiä Nean luo. Liekö herralla sitten hieman jarruissa vikaa..

Hippu ja Jekku oli saaneet sillä välin kunnon lenkin Malminkartanon pelloilla. Kotiin päästyämme oli nelikko melko sippi  ja ruoan jälkeen uni maistui aamuun asti. Kuten itse asiassa meillä kaksijalkaisillakin...