Olimme ilmoittautuneet kahden koiran voimin möllikisoihin: Hippu mineihin ja Jekku medeihin. Ennen startteja yksi cavalier isäntineen tuli yllätyskulmasta nuuskimaan Hippua ja siitähän Hippuli sitten sekosi täydellisesti, liekö koiralla juoksu lähellä tai sitten päällä, mene ja tiedä. Kuitenkin, ennen kuin kerkesin Hippulin nykäisemään pois, oli suu vaahdossa ja kieli eli omaa elämäänsä. Kirosin mielessäni cavalierin omistajan alimpaan helvettiin. Hyvin arvasin, kuinka Hipun startin tämän jälkeen kävisi...

Lähdössä Hippu sitten vain haahuili taaksepäin etsien katseellaan tuota ihanan hajuista cavalier-tyttöstä ja Nean huudettua monta kertaa heräsi transsistaan.  Radalla meno oli kuin hidastetusta elokuvasta ja korvat oli koko ajan kyllä jossain ihan muualla. Kahden esteen ohi onnistui haahuilemaankin, joten tulos 10 vp, tosin silti ihanneajan alitus. Sijoitus jäi lopulta epäselväksi.

Toinen lähtö Nealla Jekun kanssa, joka jo malttamattomana oli odottanut koko minien ajan, milloin pääsisi radalle. Jekku tekikin taas tarkkaa työtä antaumuksella ja tuloksena 0, ja ihanneaikaankin jäi vielä pari sekuntia. Jee, Nea onnellinen, että edes toinen rata onnistui! Lopulta Jekku oli ainoa nollatuloksen tehnyt ja sillä sijoittui YKKÖSEKSI! Medeistä muutenkin tuloksen sai vain 2 koiraa, toisella huippuaika mutta 10 vp. Palkinnoksi tuli 30 euron lahjakortti jollekin Koirakeitaan kurssille, luu, laku ja hieno punainen ruusuke. Lahjakortti käytetään ensi vuonna Nikin agilityn alkeiskurssiin.

Sähköpostiin tipahti tieto, että Niki pääsee lokakuun alusta kennelpiirin toko1:een ja posti toi tiedon, että Hipun rabies vasta-aineet kunnossa, nyt sitten vain odottamaan Norjan reissua.