Lauantaina illalla sattui taas kerran meille omituinen juttu kun kävimme kaikkien kanssa iltapissalla kymmenen jälkeen ja palasimme kotiin. Puolisen tuntia olimme jo olleet kotona ja menossa nukkumaan kun yhtäkkiä kuului kaavintaa jostakin. Koirien lasku ja huomasin, että Niki puuttuu. Nikillä on monesti tapana mennä jomman kumman tytön huoneeseen yksikseen rauhassa nukkumaan mutta tällä kertaa ei kummankaan oven takaa herraa löytynyt. Jekku istui eteisessä ja pyöritteli päätään ikään kuin sanoakseen, että avatkaa nyt ihmeessä ulko-ovi. Ja kas kummaa, sieltähän se  Niki sitten löytyi pimeästä rapusta. Oli siellä puoli tuntia ilmeisesti rauhassa odotellut, että pääsisi sisälle mutta kun kukaan ei näyttänyt ovea avaavan, alkoi raapiminen. En kyllä käsitä, miten sinne oli voinut jäädä, kun itse sisälle tulin viimeisenä mutta siellä vain oli. Onneksi ei keretty nukkumaan, oiskohan nostanut jossain vaiheessa siellä kovankin metelin... Kun ovi aukesi, Niki vain köpötti kotiin muina miehinä sängyn alle nukkumaan

No, muistaapahan taas hetken aikaa laskea, että kaikki todella tulevat kotiin saakka...