Aamulla herätys kello kuusi, koirat ulos, kahvit sänkyyn isille (huom meidän kaikille...) ja sitten valmistautumaan Kodan ekaan näyttelypäivään. Kaapelitehtaalla oltiin sitten heti yhdeksältä kun ovet avattin, Kodahan olisi ihan ensimmäisenä kehässä klo 9.30 kun kehä alkaa. Hieman jännitti, miten Koda käyttäytyy tuollaisessa väki- ja koirapaljoudessa ja miten pöytä menee, sitä kun ei ole päässyt harjoittelemaan kuin kahdella rokotuskerralla...

No, turhaa oli huoli, Koda käyttäytyi todella kauniisti, kehässä ei haukahtanutkaan, kehän laidalla sitten oli välillä kommentoitava jotakin. Onneksi kuitenkin on niin kova nakkien perään, että kaikki muu unohtuu. Arvostelu oli hyvä ja Kodasta rop-pentu. Oli kyllä melkoisen ankara tuomari, ei antanut loppupeleissä kovinkaan monelle kp:tä.

Sitten odotettiin, odotettiin ja odotettiin ryhmäkehien alkua, alkoi 15.30. Koska "viisaina" olimme julkisilla liikkeellä, ei jaksettu välillä lähteä kotiin. Välillä käytiin lenkillä Ruoholahdessa ja haettiin mäkkäristä ruokaa, joka sitten nautittiin metroaseman lattialla istuen (gourmet-ateria siis). No, Kodan mielestä oli ihan mieletöntä, piti bileitä metroasemalla, kun me söimme ja lipitti mukista cocista ja työnsä päänsä paperipussiin kun halusi nuolla rasvat pussin pohjalta, pieni ongelma vain oli, että herran pää jäi pussiin hetkeksi ja törmäili pitkin poikin paperipussi päässä. Hassu mies, ainakin saatiin nauraa.

Loppuaika istuttiin Kaapelin lattialla seinään nojaten ja yritettiin saada Koda unten maille muttei meinannut millään raaskia kun ympärillä tapahtui niin paljon koko aika. No, sammui sitten lopulta hetkeksi ennen  loppukehää, jossa ei tietysti sijoittunut mutta oli hyvää kokemusta Kodalle.

Kotimatka sitten olikin oma lukunsa. Hyppäsimme Kaapelilta ratikkaan ja jäätiin Ruoholahden metroaseman kohdalla pois mutta ei sitten päästykään metroon, kun Rautatieasemalla oli ollut vesivahinko ja metrot ei kulkeneet kuin vasta Sörnäisistä.Hetken siinä manattuamme kävelimme takaisin Länsiväylän loppuun ja hyppäsimme sieltä bussiin 65, jolla köröteltiin sitten Sörnäisten metroasemalle. Sieltä sitten metrolla ja tietysti vielä piti Itiksessäkin vaihtaa. No, aikaa kotimatkaan kului puolitoista tuntia, kun suoraan metrolla se olisi sujunut puolessa tunnissa. Kodaa ei matkanteon hitaus ja kulkuvälineiden vaihto tuntunut hetkauttavan pätkän vertaa, oli vain tyytyväisenä  matkassa. Kotona lopulta olimme 17.30, hieman oli siis mittaa näyttelypäivällä.

Koda sai siis päivän mittaan todella monta erilaista kokemusta ja täytyy sanoa, että on kyllä melkoinen reissumies, ei hätkähdä pienistä ja matkustaa tyytyväisenä millä vain näemmä!

Kotona sitten oltiin jo niin poikki, että tuumasimme vain, että ei tarvitse lähteä pitkille ulkomaan näyttelyreissuille, aivan yhtä paljon, ellei enemmäkin, saatiin tänään seikkailua ja uusia kokemuksia, joille voi sitten jälkikäteen naureskella, vaikkei sillä hetkellä kovin paljoa naurattanutkaan tuollaiset yhtäkkiset muutokset...