Viime sunnuntaina (24.10.) oli ensimmäiset talvitreenit Keravalla. Mukana oli kaksi herrasmiestä, Hippu ja Jekku, ja olin ennen treenejä ihan varma, että jotain närää syntyisi. Jekku kun yleensä on äitin kanssa treeneissä, ja Hippu kovin mustasukkainen ”omasta” harrastuksestaan… Onneksi olin väärässä. Gentlemannien välillä ei ollut mitään ongelmaa, vaan molemmat oikein loistivat treeneissä. Kai herrat ajattelivat, että jos ei olla huipusti niin se heittää takaisin ja hakee toisen ;D

 Ensin meidät jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, osaako koira kepit. Eli Jekku ja Hippu olivat eri ryhmissä. Ryhmäjaon ideana oli, että ensin otettiin radalle keppitekijät ja niillä oli radalla kepit. Sillä välin ”putkikoirat” saivat harjoitella toisella puolen kenttää yksittäisesteitä, ja sitten vaihdettiin varsinaiselle radalle putki keppien tilalle, jolloin keppiosaajat saivat harjoitella yksittäisesteitä. luonnollisesti en oikein voinut hyödyntää tätä jakoa, mutta lämmittelyesteitä tehtiin tällä pienemmällä ”radalla”.
 
Ensimmäisenä radalle pääsi Hippu. Esteet ja niiden sijoittelu eivät olleet kovin hankalia, mutta alussa tehty niisto ja keppien avokulma olivat meille ne vaativimmat.
Rata siis alkoi niistolla (jonka opin käytännössä viime kerralla), joka tehtiin toisella hypyllä. Eli jätettiin koira ekan hypyn taakse, kutsuttiin toiselle ja tehtiin niisto, ideana saada koira hipomaan esteitä ja kaarrokset pienemmiksi. Tämä oli siis Hipulle oikein mahtava harjoitus :D Hippu tekikin ihan hienosti tämän, mutta itselläni oli pientä ongelmaa ajoituksen kanssa, että en ohjannut sitä liian aikaisin vasemmalle. Ja että muistin auttaa kunnolla ^^’ Seuraavalle hypylle takaa kierto meni hienosti, sitten jatkettiin A:lle. Unohdin kahdella ensimmäisellä yrityksellä, että en pysäytä Hippua enää kontaktilla, joten jouduin sekoittamaan pienen pään seuraavalla kerralla. Hippu kuitenkin otti asian hyvin.
A:lta mentiin hyppy, ja sitten tuli se hankala keppikulma. En tiedä, eikö Hippu oikeasti nähnyt ensimmäistä keppiä, sillä se karautti täysillä ohi, ja haukkui kun en ohjannut kunnolla ;) No, korjasin sen, mutta kovin tasaista rytmiä ei löydetty Hipun poukkoillessa innoissaan minne sattui. A:lle mentiin taas molemmilla kerroilla ryminällä.
Kontaktilta laskettua tuli hypyn ja välistä vedon vuoro. Sen olisi voinut hoitaa myös valssilla tai sylkkärillä, mutta välistä veto vaan tuntuu parhaalta, helpoimmalta. Toisella kerralla tehtiin kuitenkin valssi Suvin pyynnöstä.
Olisikos tuolta radalta ollut tulos ensimmäisellä kerralla joku 10 keppien vuoksi ^^’ Toiselta jotain samaan suuntaan.
 
 Jekun kanssa ensimmäinen rata meni huimasti yli odotusten, sillä herra oli heti mukana juonessa ja meni lujaa sekä teki upean pienet käännökset. Alussa olin myös yllättynyt, kun Jekku jäi kiltisti odottamaan lähtöön.
Hienon niiston jälkeen tuli se välistä veto ja A. Jekku oli alastulolla vähän hidas, muttei edes yrittänyt ponkaista alas puolesta välistä niin kuin parissa möllikisassa on käynyt. A:lta mentiin hyppy ja pimeä putki; Jekku ei irronnut ihan täydellisesti, vaan hidasteli vähän odotellessaan. Mutta putkeen herra meni lujaa ja varmasti, ei epäilystäkään että se olisi epäröinyt. Putkelta mentiin A:lle, jolla Jekku taas vähän junnasi. Ylösmenolla ei ole koskaan mitään ongelmaa, sillä Jekku irtoaa sinne hienosti, mutta alastulolle Suvi antoi ohjeeksi vain vetää Jekun kädellä alas, niin se tulee nopeammin. Ja niinhän herra kyllä tekee :P
A:n jälkeen tehtiin Jekunkin kanssa välistä veto hypyillä, sekä toisella kerralla valssi. Hienosti meni (:
Muistelisin, että molemmilta kerroilta tällä ensimmäisellä radalla ollut 0. Aikaa en tiedä, että olisiko mennyt yli, mutta Jekku oli kyllä niin nopsa että ei varmasti. Ja joka tapauksessa aika hauska tunne, kun kaksi periaatteessa eritasoista koiraa veti radan samalla tavalla, vähemmän aikaa harrastanut vielä puhtaasti! ;D
 
Toinen rata oli muuten sama, paitsi että alun kahdella ensimmäisellä hypyllä tehtiin kierto (nimitys?) toiselle esteelle. Elin menin itse ensimmäisen esteen siivekkeen kohdalle, selkä koiraan päin, ja kutsuin sen ulomman puoleiseen käteen ja pyöräytin koiran sillä esteen yli, takaa päin siis. Näin yksinkertaisesti selitettynä :’D
Tällä kertaa aloittaja oli Jekku. Oli ihanan helppoa tehdä tuo kierrätys Jekun kanssa, kun se ei kurvaile, vaan tulee käteen ja tekee tarkasti niin kuin pyydetään. Niin tälläkin kertaa; Jekulla ei ollut kiirettä sählätä ja se teki oikein sulokkaan kaarroksen ja jatkoi sitten eteenpäin A:lle. Loppurata meni yhtä mainiosti kuin ensimmäinen, tuloksena muistaakseni nollat molemmilta. Ihme, sillä ensimmäisellä kerralla huusin putkeen menolla ihan väärät käskyt :P
 
Hipun kanssa käännös meni vähän heikommin. Hippu kyllä irtosi paremmin kiertämään, mutta sääti pyörähdyksessä. Tiedä häntä, olisiko herra rynnännyt A:lle vai mitä, mutta sain ohjata Hippua tarkemmin kuin Jekkua. Hippukin kyllä tajusi hyvin mitä siltä halusin (:  Olisikohan se tulos meilläkin ollut 0 molemmista, sillä keppejä ei enää siirretty takaisin, vaan putki jäi ja sinne Hippu-herra irtosi hienosti.
 
Ihana fiilis jäi treeneistä, juuri sellainen ”mahdollisimman pian uudestaan” <3 Onneksi saatiin paikka molemmille agihirmuille talveksi!
 
* * * * *
 
Keskiviikkona oltiin Ojangossa Jekun ja Kodan kanssa Jekun treeneissä. Kodan halusin ottaa turistiksi, vähän räksyttämään ja säätämään ;D Ihan tylsäähän sitä treeneissä olisi jos yhtään häiriöhaukkujaa ei olisi mukana.
 
Sillä välin kun äiti ja Jekku tekivät ratoja, kävimme Kodan kanssa lähes tyhjällä radalla – siellä oli kyllä yksi koirakko, ja jännäsinkin pysyykö pikkujätkä käsissä – kokeilemassa helpoimpia juttuja. Eli hyppyjä ja putkea. Vähän arkailin päästää Kodaa irti, mutta kun otin hihnan pois, Chilla oli niin hienosti kontaktissa ja kähkätti riemuissaan. Päätin kokeilla pitkää suoraa putkea, ja yllätyin kyllä täysin kun jätkä kurvasi putkeen miettimättä. Missä välissä se tuon oppi?!-fiiliksellä kokeiltiin uudestaan, eikä se ollut vahinko että Koda osasi. Niin kauan kuin putkeen ohjasin, Koda teki mitä pyysin.
Hypyillä oli vähän miettimistä. Koda ei ollut ihan varma, että haluaa hypätä jos ohjaaja ei hyppää vaan menee siivekkeen toiselta puolelta. Tästä syytä tuli pari kieltoa. Kokeilin myös jättää Kodan esteen taakse, mutta siinä vaiheessa herra päätti että ei aio jäädä. Ei millään käsimerkillä tai käskyllä. No, eipä siinä mitään, ehkä me vaan treenataan sitä lisää ^^
 
Agijuttujen jälkeen tehtiin vielä vähän tokoa Piiparisen kanssa. Paras juttu oli, että huomasin Kodan pysyvän aloillaan kahdella sanalla; ”pysy” ja ”stay”. Mikään, mistä äännettäessä kuuluu A-kirjain, ei sovi, sillä Kodalle kun sanoo vain ”aa” niin herra menee maahan :D Otin myös pikkupätkiä seuraamista ja sivulle tuloa, on vielä pienenä ongelmana että Koda ei ole sivulla oikeassa kohdassa, mutta sitäkin hiotaan. Luoksetulokäskyn Paavo osaa hienosti <3
Kontaktialustan Kodan osaa etsiä, mutta jos sanon liian aikaisin ”koske”, se hämääntyy ja jää tapittamaan plus tarjoamaan maahan menoa. Eli käsky ei ole vielä hallussa, mutta tekniikka löytyy.
 
Koda oli oikein hieno mies ja Jekun radat menivät loistavasti :)

- Nea