Viime sunnuntaina päästiin sitten vauhdin makuun :D Aikaisin aamulla nokka kohti Hyvinkäätä, HSKH:n omiin kisoihin, ja samalla Jekun ensimmäisiin virallisiin :) Pikkasen oli jännitys päällä heti aamusta!!

Paikan päällä tehtiin asianmukaiset valmistautumiset ja kokeiltiin pientä harjoituspätkää, Jekku oli kuulemma mennyt mittauksessa vähän sekaisin ja yrittänyt heittäytyä pöydältä alas ;D Itse olin samaan aikaan tutustumassa agilityrataan, joka ei vaikuttanut ihan mahdottomalta muun kuin ajan perusteella.

Tämä ensimmäinen koitos alkoi oikein mainiosti; Jekkua ei huvittanut istua, herra vaan seisoi paikallaan ja pisti kunnolla hanttiin. Lopulta jouduin painamaan takapuolen paahan ja sain pahan katseen. Lähdössä Jekku vähän hidasteli, ja kolme ekaa hyppyä meni fiiliksellä, että mikähän nyt on. Jekku ei oikein halunnut liikkua, tuli vaan perässä sen näköisenä, että ei oikein huvita. Puomilla herra sitten syttyi ja otti huiman vauhdin - kylläkin vain sen esteen ajaksi - ja sitten mentiin sitä normaalia vauhtia. Vähän harmittaa, kun en enää muista koko rataa sunnuntailta, mutta aika samanlaista oli meininki kuin treeneissä :) Kokonaisuudessaan rata meni mielestäni hyvin, yhdellä hypyllä ohjasin Jekun huonosti ja olin ihan varma että se ohittaa, mutta mieletön fiilis kun Jekku osasi korjata! Yhteisymmärrys vallitsi lopulta, vaikka kepeillä sitten tulikin pysähdys Jekun jäädessä nuohoamaan ensimmäisessä välissä. Siitä tuomari sitten otti virheen, mutta eipä se hirveästi haitannut, kun muuten jäi niin hyvä fiilis :) Aika tosiaan meni "vähän" yli ja se 5 radalta, mutta neljänsiä oltiin. Neljälle koirakolle 12:sta ylipäätään tuli tulos.

4. mittel Jekku, Aika 55.81, Nopeus 2.49, AV 9.81, RV 5, Tulos 14.81

Hyppyrata olikin sitten vähän haastavampi. Itse asiassa aika reilusti. Omiin silmiini näytti heti, että hupsis, ei tuo kolmosluokan radalta näyttävä taida olla ihan meitä varten... Luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin testaamaan, sillä rata kuin rata, aina se on hyvää harjoitusta vaikkei hyvin menisikään.

Tällä kertaa otettiin lentolähtö, ja eron edelliseen huomasi heti; kolme hyppyä, jotka aloittivat tämänkin radan, menivät paljon paremmalla vauhdilla kuin agiradalla. Niiden jälkeen oli vuorossa muuri ja tiukka käännös kepeille. Lämmitellessämme huomasin, että vaikeampi puoli kepeistä ei ole Jekulla vielä hallussa, joten ennen ja jälkeen keppien vaihdoin itse puolta. Nyt meni pujottelu oikein hienosti :) Keppien jälkeen tuli hyppy ja sitten tiukka käännös pussiin. Olin erittäin varma, että Jekku ainakin kieltää pussilla, mutta ei. Sinne se herra sujahti. Vähän jouduin odottelemaan, mutta oli upeaa, että este ylipäätään onnistui! Pussilta mentiin putkeen - Jekku irtosi mukavasti - ja sitten mentiin pituus ja jälleen putki. Tässä vaiheessa tuli sitten ylläri; Jekku, joka ei oikeastaan koskaan tee itsenäisiä päätöksiä, ei ilman auttamista, päätti tulkita (virheellisen!) rintamasuuntani ja pujahtaa kauempaan päähän putkesta :D Olin siis itse lähempänä oikeaa päätä, ohjasin sinne, mutta käännyin katsomaan Pikkumustaa... ja niinhän se meni. Nauruksihan se meni, mutta sain kun sainkin ohjattua lievästi sanottuna hämmentyneen Jekun takaisin samasta päästä. Eipähän ollut enää stressiä loppuradalla ;) Putkelta mentiin rengas ja putki, jonka jälkeen taisi taasen tulla putki. Jekku teki koko pätkän ihanasti, ja seuraavaan pimeään putkeen mentiin ilman epäröintiä. Tämän jälkeen mentiin vielä hypyt radan loppuun.

Oli kyllä ihan älyhauskaa tuollakin, eikä väliä tuloksella :) Jos aikavirhettä ei lasketa, ilman putkikommellusta oltaisiin saatu puhdas rata. Ja se oli hieno juttu!

- mittel Jekku, HYL

Kaava tuli rikottua, vaikkei muuten mennyt huipusti :D Toisin kuin Hippu, Jekku ei aloittanut virallista uraansa hylkäyksellä ;) Mahtavat fiilikset siis jäi koko kisasta, toivottavasti pian uudestaan!

*

Illalla päästiin treenaamaan yksityisesti hallille, kun Suvi joutui perumaan treenit. Käytiin hakemassa häneltä avaimet (kiitos, Suvi!) ja voitiin siis käydä vähän kokeilemassa Hipun ja Kodankin kanssa. Jekkua ei enää otettu mukaan, ettei ihan tulisi yliannostusta agilitaamisesta.

Oli kyllä erittäin kannattavaa mennä treenailemaan, sillä nyt Hippu oli kuin eri koira. Ei jälkeäkään pelosta tai epävarmuudesta, vaan iloinen ja NOPEA suoritus, sekä ne tutut ylipitkät kaarrokset :D Oli ihana katsoa, kun Kultaturkki veti jopa heplat ensimmäisellä yrityksellä, se on merkki että herra tykkää siitä mitä tekee <3 :) Rakensin siis Hipulle ihan kunnon radan, sisältäen välistä vetoja, A:n, pussin, putkeen irtoamista ja muuta, ja vaikken itse ollut koko aikaa ihan täysin selvillä (krhm...) mitä tein, niin meillä oli superhauskaa. Välistä vedoissa unohdin vaan ohjata tarpeeksi terävästi, jolloin jouduttiin uusimaan pari kertaa.

Kodakin pääsi kokeilemaan alkeita; kentän sivussa oli hyvänkokoinen "vauvapuomi", jolla otettiin useamman kerran sekä kiipeäminen että alastulokontakti. Koda ei oikein hiffannut pysähtymisen tarkoitusta, mutta kyllä sekin sitten kun kesällä päästään harjoittelemaan. Kodahan oppii nopeasti, mutta kontaktit tarvitsevat vähän enemmän aikaa. Saa vaan nähdä, kuinka hullu tästä nuorimmaisesta kontaktiesteille tulee, kun sinne oltiin koko ajan karkaamassa :'D

Putki meni Paavolla niin hyvin, kuin putkiaivolla nyt aina menee ;DD Hyppyjä Koda vielä vähän epäilee, sille on epämiellyttävää kun siiveke tulee ohjaajan eteen. Odottaminenkaan ei oikein luonnistu, joten... vähän on vielä oppimista ennen kuin saadaan hyppiminen kuntoon. Keväällä/kesällä voisi aloittaa ihan alkeista, eli ensin riman ylitystä ilman siivekkeitä, sitten siivekkeet ilman rimaa ja odottaminen kuntoon. Kyllähän se siitä :) Tulin ajatelleeksi ehkä ensimmäistä kertaa, kuin esteiden oppimisessa niiden pilkkominen oikeasti tehoaa. Tai ehkä kukaan muu meidän koirista ei sitten ole yhtä helppo niiden suhteen kuin Koda. Yritimme nimittäin muuria Kodan kanssa, ja oikein lahjakkaasti Paavo ne tallasi :D Irrotin sitten palikat ( = tippuvat osat ) ja aloitin sillä, että Koda ymmärtää hypätä niiden yli, ja sitten kun se sujui, laitoin palikat takaisin - ja Koda teki muurin erittäin hienosti! Tuli kieltämättä onnistunut fiilis :)

Kaiken kaikkiaan viime sunnuntai oli yksi parhaista agipäivistä, mitä meillä on ollut. Seuraavaksi meillä on vuorossa nyt lauantaina Turun näyttely ja sitten helmikuussa rallytokokisat, mutta agility on erittäin lähellä sydäntä, eikä vähiten juuri tällaisten päivien vuoksi <3