Tänään oltiin Hipun kanssa Karjaalla, toisissa rally-tokokisoissa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli, vaikka kisat järjestettiinkin kylmässä parkkihallissa. Hrr.

Fiilis oli sekä koiralla että ohjaajalla hyvä, nakki kelpasi Kultaturkille ja liikkeet ennen varsinaista kisasuoritusta menivät hienosti :) Mitä nyt kuono eksyi välillä haistelemaan maata turhankin tuttavallisesti... Pohja radalla oli tekonurmea, minkä arvelin jo etukäteen tuottavan vähän ongelmia. Koirat jäivät mielellään haistelemaan varsinkin kentän toisessa päässä, eikä Hippu tehnyt poikkeusta...

Radan alussa olo oli perinteisesti jännittynyt. Hermoilin jo etukäteen, mitä tekisin kun Hippu päättäisi pistää ranttaliksi, yritin muistaa minne piti kääntyä ja missä ja muuta, mitä ei kannattaisi ennen suoritusta tehdä. Onneksi kävi kuitenkin niin, että radalle päästyämme jännitys unohtui ja keskityin vain suoritukseen. Tällä kertaa Hippu aloitti radan oikeaoppisesti peruasennosta (ensimmäinen tavoite täytetty!) ja hyvässä kontaktissa, mutta siihen se sitten oikeastaan jäikin. Liikkelle lähdettyämme Hippu päätti, ettei oikein huvittanut seurata, ja alkoi huomattavasti suuremmalla mielenkiinnolla käydä läpi tekonurmen tuoksuja. Yritin siinä houkutella ja kutsua ja ties mitä, mutta puoliväliin rataa Hipulla oli ihan muut asiat mielessä. Ensimmäinen liike, istuminen ja koiran ympäri kiertäminen, meni hyvin Hipun ollessa niin ulalla ettei edes tajunnut yrittää mitään. Käännös meni jotenkuten, sen jälkeinen maahanmeno yllättävän hyvin ekalla käskyllä, mutta haahuilu vain yltyi. Oikealle kääntymisen jälkeen piti tehdä toinen, 270 asteen käännös, ja siinä Hippu sitten bongasi puomin. Herran päivä kirkastui; PUOMI, keskellä kenttää! Yritys sinne oli kova ja meni aikaa, ennen kuin Hippu huomasi, ettei puomille oltukaan menossa ja hihna löystyi. Seuraava peruuttelu olikin katastrofi. Koira hukkui jo alussa nurmen hajuihin, eteen istuminen meni lopulta poikittain, ja askeleet olivat yhtä ufoilua. Alkoi tulla uskon puute, mutta eipä siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin jatkaa.

Peruutusten jälkeen tapahtui jotain. Hippu tsemppasi ja yhtäkkiä kontakti olikin hanskassa; spiraali ja pujottelu tehtiin mielettömällä yhteistyöllä, ihan kuin mitään muuta ei olisi tapahtunutkaan. No, tötsien jälkeen vasen täyskäännös meni harakoille Hipun bongatessa äitin kehän laidalta. En tiedä mitä siinä oikeasti tapahtui, joku kumma kieppi ja hihnan kiristyminen, mutta maaliin päästiin hengissä. Wau!

Sähläysradan jälkeen yllätys oli melkoinen Hipun saadessa hyväksytyn tuloksen. Toinen tulos alokasluokasta! Ja vielä 82 pisteellä. Eikä se siihen jäänyt; meidän ryhmästä saivat kaikki muutkin paikallaolijat hyväksytyn tuloksen, ja Lysti-tanskandoggi oli vielä tuomarin suosikki. Hyvä me! :D

Seuraavaksi on vuorossa Janakkalan kisat äitienpäivänä, sieltä tavoiteltaisiin sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta... Silloin nähdään, onko avoin luokka kuinka lähellä ;) Treenausmäärää ainakin pitää "vähän" lisätä ennen kisoja...

Lopputulos tältä päivältä;

6. kyltti, 270 asteen käännös vasempaan; -3 p., puutteellinen yhteistyö

7. kyltti, peruuttamiset; -1 p., erittäin vino asento; -3 p., ohjaajavirhe; -10 p. väärin suoritettu tehtävä

11. kyltti, vasen täyskäännös; -1 p., puuttellinen yhteistyö

- Nea