Viime sunnuntain agilitytreeneissä oltiin taas "Jamesin" kanssa, kun äiti ei päässyt tsemppaamaan. Luulin, että olisi mennyt vähän harakoille, kun toisen joutui aina jättämään odottamaan omaa vuoroa, mutta ei; meillä meni treenit oikein nappiin! :D

Päivän rata oli tällä kertaa helpommin muistettavissa kuin yleensä. Ei mitään hirveitä kieputuksia, vaan selkeä mutta haastava rata, teemana ennakoiminen. Meille juttu sopi täydellisesti, sillä itselleni suurimman ongelman taitaa tehdä juuri varmistelu, eli en luota koiran hoitavan estettä itsenäisesti, vaan jään odottamaan. Se kyllä näkyi näissäkin treeneissä; Jekun kanssa osaan jo antaa herralle tilaa suorittaa esteet, mutta Hipun kanssa jään odottelemaan. Johtuisikohan siitä, että Hipulla on hyvin usein omia päähänpistoja :') Meitä oli paikalla vain neljä, joten päästiin treenaamaan ihan kunnolla.

Pojista Jekku pääsi aloittamaan ensimmäisenä jokaisen pätkän (kaksi pätkää ja lopulta koko rata). Odottamisessa ei ole enää isompaa ongelmaa, ja edistystä on varmaan tuonut se, että lähdemme nykyään samaan aikaan. Näin pääsee Napsukin vauhtiin heti alusta. Jekku hoiti jokaisen radan napakasti; yhteensä kaikilta radoilta taisi tulla yksi kielto, kun käänsin hypylle vähän huonosti, mutta kaikki putket Jekku teki empimättä ja takaakiertohypyt kiersi niin hienosti ja läheltä, että hipoi taas siivekkeitä. Vauhti oli alussa kohdillaan, kokonaisella radalla hieman kadoksissa, mutta liian hitaasti ei menty. Kyllä me varmaan kehitytään vielä vauhdin kanssa, jaksan edelleen uskoa siihen :) Suvilta saatiin eräällä hypyllä, jolta piti jatkaa hyvin vinosti seuraavalle hypylle, rohkaiseva kommentti; illan paras! Niinhän se Napsu on <3

Hipulla oli taas hepulivaihde. Itse asiassa, se vaihe tuntuu olevan nykyään joka treeneissä, mistä olen iloinen. Niin kauan, kun Hippu jaksaa treeneissä vedellä omia spurttejaan, tietää, että se todella nauttii. Radalla Kultaturkki pisti jälleen parastaan; vauhti oli päätä huimaava (jopa niin huimaava, että unohdin kerran mihin oltiin menossa...) ja esteiden suoritus tarkkaa. Hipulla kyrvit eivät edelleenkään taitu niin hyvin kuin Jekulla, minkä vuoksi ennakoimisen merkitys korostui. Yhdellä putken jälkeisellä hypyllä se ennakoiminen tuntui kyllä äärettömän vaikealta - en saanut käännettyä itseäni ajoissa, vaikka kuinka yritin, ja se vähän ketutti, mutta onneksi Hippu kesti toistoja tällä kertaa :') Uusittiin kohta varmaan kolme kertaa, ja lopulta sain sen ihan hyvin ajoitettua, mutta opettelua on vielä. Hippu irtosi ihanasti putkiin ja teki tasaisella vauhdilla, vaikka niitä ylimääräisiä kaarroksia tulikin.

Väliajoilla tehtiin keppejä ja A:ta. Molemmilta menee A ihanasti. Enää en vaadi kontaktilla pysähtymistä, joten alastulo on helpottunut, ja ilokseni Jekkukaan ei enää yritä hyppiä alas kontaktin puolivälistä. Kepeillä molemmat tarvitsevat vielä treeniä, Jekku vauhdin takia ja Hippu siksi, että pientä hutilointia esiintyy välillä ;) Molemmilta puolin kepit menevät molemmilla herroilla aika samalla tavalla.

Saa nähdä, päästäänkö treeneihin kahden viikon päästä. Pian Hipulle ja Jekulle on kuitenkin luvassa lisää "harrastelua", kun huomenna startataan kohti Liettuaa! :D