Sunnuntaina päästiin treenaamaan, mikä oli ihanaa, jotain actionia saatiin hiihtoloman loppuun! :D

Ennen varsinaista rataa, joka oli jaettu kahteen pätkään, treenasimme toisella kentänpuoliskolla Hipun kanssa pussiin hiljentämistä. No juu, pussi meni kyllä, oikein hienosti menikin, Hippu syöksyi ulos ettassut ilmaa halkoen ja kunnon virne naamalla, mutta ei se hiljentäminen ennen sisäänmenoa oikein onnistunut :') Ihan suoraan en viitsinyt huutaa "odota", kun muuten oltaisiin pysähdytty kokonaan, mutta S:n sihauttelu ei vaikuttanut mitenkään. Että näin meillä... kokeilin myös, osaako Hippu valita pussissa ollessaan oikean tai vasemman sen mukaan, mitä käsken, mutta ei ainakaan ihan vielä. Jaksan kuitenkin uskoa, että kun sitä treenataan hypyillä, se siirtyy mahdollisesti muillekin esteille. Hipulla oli kyllä ihan superhauskaa koko tunnin ajan; hepuleita, pomppuja metrin korkeuteen, haukkumista, hyörimistä... herralla hieman energiaa loman jälkeen :D

Hipun "lämmittelyn" jälkeen päästiin Jekun kanssa oikean radan ensimmäiselle puoliskolle. Jekulla oli mukavasti vauhtia, ei niin paljon kuin joskus parhaina päivinä, mutta ihan hyvin. Rata oli kohtalaisen haasteellinen, varsinkin puomin alle asetetun putken vuoksi. Jekku teki ihanan tasaista työtä, kiersi tunnontarkasti ja läheltä osoittamani käännökset, ja nautti tekemisestä. Putkilla olin vähän helisemässä, kun en alkuun saanut vietyä herraa tarpeeksi lähelle sijoittumatta itse huonosti seuraaviin esteisiin nähden. Varmasti parikin kohtaa näytti erittäin epätoivoisilta katsojille :P Ongelmia kehitin myös hypyllä, josta piti kääntyä takaisin puomille, enkä näyttänyt tarpeeksi aikaisin, mitä toivoin Jekun tekevän. Toisella yrityksellä meni paremmin :)

Sitten, odotellessani Hipun vuoroa, otin myös Jekun kanssa käännöksiä pussille ja pussilta hypylle. Oli aika jännä fiilis, kun kuulin Jekun tassun kolahtavat siivekkeeseen. Níinkö läheltä Napsu oikeasti menee? Ei ihme, että on niin tiukat käännökset. Jekku teki mielellään pussia, ei yhtä nopeasti kuin Hippu, mutta ilman minkäänlaista pelkoa kieltäytymisestä.

Radalla Hippu oli aika lailla sekoboltsina. Kultaturkki ei meinannut ehtiä odottamaan lähtöä, vaan varasti parikin kertaa. Itse rata meni mielestäni ihanasti. Hippu kuunteli ohjeita eikä tehnyt omia päätöksiä, kaarrokset ovat edelleen laajoja, mutta jos itse vaan saisin ajoitettua ohjaukseni vielä tarkemmaksi, ne mitä luultavimmin pienenisivät... Puomin kontaktin uusin kahdesti, kun Hippu vaan loikki eteen päin ottamatta sitä, mutta kolmannella yrityksellä tassut jäivät juuri oikein ja Hippu näytti jopa happamelta. "No en mä nyt aina jaksa..." Paras palkka radalta oli kyllä, kun kuulin herran murisevan tokavikan putken jälkeen rientäessään toiseen. Ihan kunnolla ja kovaan ääneen! Taisi sitten olla omastakin mielestä hyvä suoritus :D

Toinen ratapätkä mentiin hyvään tahtiin, molempien kanssa, vaikka itse mokailin jonkun verran ^^' Joka tapauksessa hyvin samaan tyyliin kuin ensimmäinen osa. Jekun kanssa tajusin nyt, Suvin käskystä, jättää herkun pois kädestä, jolloin irtoaminen helpottui. Mutta sitäkin meidän pitää harjoitella vielä, ja paljon.

Kun rata tehtiin kokonaisuudessaan, sekä Jekku että Hippu tekivät hyvää työtä. Tuuletuksen kyllä ansaitsivat molemmat; Hippu ylitse pursuavalla energiallaan ja läsnäolollaan, Jekku puhtaalla nollatuloksella ja upealla radalla! Hippu päätti vähän irrotella, puomille oli kivempi mennä kuin putkeen... Ja kontakti otettiin taas uudestaan. Kyllä Hippu sen osaa, ja hienosti osaakin, mutta ilmeisesti säännöllinen muistutus on paikallaan. Eli summauksena mahtava rata molemmilla :) Ja upeat treenit kaiken kaikkiaan! :D

Mutta kyllä meillä on hienot, ihanat miehet <3 Molemmat omassa jutussaan huippuja.

 

Tänään onkin edessä vielä kyläilyreissu naisen luokse Hipun kanssa, saas nähdä miten käy :D

- Nea